Kuten varmaan moni on jo huomannutkin, meillä on pyörinyt juutuubissa Viimeisen Tien teaser jo yli vuoden päivät, mutta itse elokuvasta ei ole kuulunut mitään sen koomin. Tässä hieman tilanneraporttia sen edistymisestä ja tämä toiminee varoittavana esimerkkinä muillekin miten elokuvaa ei kannata lähteä tekemään.
Kirjoitin joskus aikoja sitten elokuvan idean ylös yhdellä lauseella. Porukka festarimatkalla autolla joskus aamuyöllä, matka ei pääty hyvin. Tarkoituksena joku road movien ja kauhuelokuvan ristisiitos. Siitä sitten joskus myöhemmin jatkoin ja kirjoitin hyvin pikaisen käsikirjoituksen raakileen mitä matkalla tapahtuu. Se jäi hautumaan pitkäksi aikaa kunnes siitä tuli puhetta kun mietittiin parin tuopin ääressä että voisi taas jotain tehdä. Se kuulosti helpolta väliprojektilta jonka voisi kuvata yhdessä viikonlopussa ja tehdä ns. “alta pois”. No, ei muuta kuin tuumasta toimeen ja porukkaa kasaan. Näyttelijät ja auto löytyivätkin yllättävän helposti Mikan kautta. Kuvauspaikatkin saatiin varsin pikaisesti. Päätimme kuvata suurimman osan “studiossa” joka meidän tapauksessa oli teollisuushalli jonka saimme viikonlopuksi käyttöömme. Ajattelin siinä sitten tyhmänä että eihän tästä tarvitse tehdä kuvakäsikirjoitustakaan, nehän istuvat siellä autossa, eikai sitä tarvitse piirtää? No se ei ollut kovin viisas idea, tosin siitä tulikin sitten vielä hullumpi idea, että vedetään suurin osa dialogista improna että saadaan tarvittavaa realismia lisää. Meillähän olisi kaksi kameraa käytössä niin ei tarvitse leikkauksia varoa vaikkei dialogi ihan yksi yhteen menisikään. Enpä sitten vaivautunut kirjoittamaan käsikirjoitustakaan valmiiksi. Joka myös osoittautui huonoksi ideaksi. Sitten ei muuta kuin kuvaamaan.
Elokuvan yksi tähdistä Boogie Boogie -paku putkihallistudiossa.
Kaikki kameran edessä oli kohdallaan, mutta kameran takana olikin aika hiljaista. Meitä ei lopulta päässyt paikalle kuin kaksi, minä ja Hannu. No eipä siinä, päätettiin ottaa härkää sarvista ja tehdä parhaamme. Siinä sitten kaksin tuumin yritettiin saada esiintyjistä hyvää kuvaa, ääntä ja näyttelemistä. Vaikka ei mitenkään mahdotonta ollutkaan, ei sitä voi hyvällä mielelläkään suositella kenellekkään, virheitä tuli paljon ja tiukka aikataulu piti huolen että tekemistä riitti enemmän kuin tarpeeksi. Voin kertoa että on aika hankalaa ohjata elokuvaa kun joutuu heiluttamaan pakettiautoa takakulmasta ja samalla kaikki tärkeä tapahtuu sen sisällä. Kumpikaan meistä ei ymmärtänyt äänityksestä pätkääkään ja se hoidettiinkin tiputtamalla pari mikrofonia auton sisälle jotakuinkin paikkoihin josta ne voisivat ottaa tarpeelliset äänet. Tasot säädettiin jotakuinkin valmiiksi ja niitä ei kukaan juuri tarkkaillut, eikä tietenkään tullut mieleen että siinähän huudetaankin aina välillä. Eikä myöskään tullut mieleen että teollisuushalli kaikuu aika julmetusti. Pikkuseikkoja. Huomattiin myös että autoa ei voi heluttaa takakulmasta, kuvata käsivaralta etupenkillä ja pyörittää “katuvaloa” auton kulmalta samaan aikaan. Ei ole kahdella miehellä tarpeeksi käsiä, pitkiä sellaisia. No siinä sitten päätettiin että osassa kohtauksista on katuvalot ja osassa ei. Huono idea sekin. Kuvaukset saatiin kuitenkin ajallaan purkkiin ja joitain aivan helvetin hienoja suorituksia tallentui nauhalle. Tunnelma oli katossa ja fiilis lopputuloksesta erittäin hyvä.
Boogien työntö tuli kaikille hyvin tutuksi.
Editissä sitten iskikin todellisuus päin pärstää. Äänet olivat aikalailla kuraa. Emme voineet käyttää kuin kahta leikkausta per otto koska dialogi ei ollut jatkuvaa improvisaation vuoksi. “Katuvalot” menivät päälle ja sammuivat väärissä kohdissa. Pari otosta jäi kokonaan puuttumaan ja loppu ei toiminut lainkaan niin kuin olin ajatellut. No siitä sitten dubbaamaan, kuvaamaan lisää ja korjailemaan kuvia AfterEffectsillä parhaamme mukaan että saisimme pelastettua mahdollisimman paljon hyvistä suorituksista. Kuukausien turhan edittikikkailun ja useiden dubbausten ja lisäkuvien jälkeen saimme kuin saimmekin suhteellisen toimivan elokuvan aikaan. Siitä tosin uupui vielä se tärkein jälkityön vaihe, eli kauhua luovat erikoistehosteet.
Hannun piti alun perin editoida koko elokuva, mutta säästääksemme jo paljon hukkaamaamme aikaa päätimme että minä editoin sen loppuun jotta Hannu saisi keskittyä rauhassa efekteihin. Ja niissä riittikin sarkaa. Muun muassa yhden päähenkilömme mallintaminen niin tarkasti että se toimisi lähikuvissakin, auton mallintaminen että saadaan tarvittava kolari toteutettua, erään kauhun kannalta oleellisen suht monimutkaisen asian mallintaminen ja lukuisia muita pienempiä efektejä. Kuukausia asian kimpussa painittuaan Hannulla alkoi ollakin jo varsin toimivan näköisiä efektejä, kunnes hänen koneensa hajosi ja kaikki työ sen mukana. Onneksi sentään editti oli turvassa, mutta vitutuskäyrä oli jo niin korkealla ettei siitä paljoa iloa ollut. Alunperin oli tarkoitus että projektiin lupautunut äänimies saisi elokuvan työstettäväkseen kokonaisena efekteineen. Äänimiehemme kyllästyikin odotteluun ja sanoi jättävänsä projektin sikseen. Koko projekti näyttikin olevan aika kypsä siihen että unohdetaan koko paska ja tehdään jotain hauskempaa. Mutta emme voineet jättää loistavia näyttelijäsuorituksia lojumaan kaappiin pölyyntymään.
Siinä sitten takaiskusta hiukan toivuttuamme koitimme toisenlaista editointia jossa ei olisi tarvittu efektejä niin paljoa. Se ei toiminut alkuunkaan. Saimme projektiin lisää vauhtia kun löysimme uuden äänimiehen, Jarin, joka tuli pelastamaan tätä sotkuista projektiamme. Kiitos ja anteeksi siitä Jari. Hannukin palasi takaisin efektien kimppuun ja elokuva nytkähti taas liikkeelle. Päätimme että emme enää edes yritäkkään kiirehtiä tämän kanssa, sitä tehdään sitä mukaan kun ehditään ja pystytään. Pidämme sitä eräänlaisena haasteena, kuinka paljon saadaan jälkityöstössä muokattua elokuvaa. Se on nyt äänityöstössä ja suuri osa efekteistäkin on lähes valmiina. Sitä ei siis missään nimessä ole kuopattu, mutta emme myöskään lupaa mitään ajankohtaa koska se on valmis. Eli parempi ettei sitä odota, sitten kun se aikanaan valmistuu niin ehkä se tulee yllättämään vielä entistäkin tehokkaammin.
Jari tuli pelastamaan elokuvan äänet
Olen pahoillani näyttelijöiden puolesta jotka ovat jo puolitoista vuotta odottaneet näkevänsä lopullisen elokuvan. Saan syyttää vain itseäni suurimmasta osasta ongelmia mitä tämän projektin parissa on ollut, mutta toisaalta se on myös opettanut erittäin tärkeän asian kantapään kautta joka ei heti tule unohtumaan. Ei todellakaan kannata lähteä “soitellen sotaan”, tämän projektin kanssa haukattiin niin suuri pala että sitä pureskeltiin ja tullaan vielä pureskelemaankin pitkään. Mutta uskon vakaasti siihen että lopputulos tulee olemaan kaiken sen työn ja odotuksen arvoinen. Vaikkakin iso osa työstä ja odotuksesta olisi voitu välttää tekemällä asiat kerralla oikein.
Viimeisen Tien näyttelijäkaarti; Jiri, Ida, Mika, Tanja ja Miikka
